torstai 8. tammikuuta 2015

Pulled pork -patonki


PULLED PORK -PATONKI

1 porsaan lapa
Suolaa
Aromisuolaa
Pippuria
Grillausmaustetta
3 sipulia

2 esipaistettua patonkia
Rehuja (kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia...)
Kastikkeita

■ Ota liha jääkaapista huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen uuniin laittamista.
■ Mausta liha ripottelemalla reilusti mausteita pintaan molemmin puolin ja möyhentämällä lihakimpaletta niin ku se olis sulle velkaa.
■ Laita maustettu liha uunivuokaan. Kaada pohjalle muutama desi vettä.
■ Paloittele sipuli isohkoiksi lohkoiksi ja laita palaset vuoan reunoille. Laita vuoan päälle folio.
■ Kypsennä 120-150 asteessa 4-5 tuntia. Liha on valmista kun se on täysin kypsää ja murenee helposti.
■ Laita paiston loppuvaiheessa esipaistetut, kostutetut patongit myös uuniin. Ota patongit pois uunista sitte ku näyttää hyvältä. Tietysti voit myös olla ahkera ja leipoa patongit itse. Itse en jaksanut, kiitos Tokmannin 1€/pkt -patonkitarjouksen.
■ Sahaa patongit kyljestä auki ottaen mallia subwayn tädeistä.
■ Murenna liha pieneksi silpuksi ja uita sitä hetken uunivuokaan kertyneessä nesteessä.
■ Kasaa patonki ladellen sisään lihaa, kypsynyttä sipulia, rehuja ja kastikkeita. Hesburgerin valkosipalikastike on silkkaa rakkautta.
■ Yritä olla tunkematta patonkia liian täyteen, jokainen varmasti tietää sen syömisen vaikeuden.
■ Haaveile syödessäsi Baileysistä. Löydä samalla netistä ohje kotitekoiseen Baileysiin, jota on pakko kokeilla.

Omnomnomnomnomnomnomnomnom.
-Eeva

tiistai 6. tammikuuta 2015

Viinaa, twisteriä ja raketteja

En edes muista koska olisin viimeksi ottanu kameralla kuvia ryyppäjäisis. Kokoonnuttiin uutenavuotena meille ampumaan raketteja ja pelaamaan twisteriä. Pitkästä aikaa ilta sisälsi vähä muutaki ku tylsää eessuntaassun hinaamista viinakupin, sen ainaisen juomapelin ja tupakin välillä. Enää puuttui Puskajussin kebabranskikset niin ilta olis ollu täydellinen. Kiitos!
 Nico keksi uuden kaljatelineen ku Miia pyllisteli twisterimatolla.




 Jokavuotiseen tapaan, voin taas kehottaa käyttämään googlea mikäli haluatte selailla hienoja rakettikuvia.





Kiitos ku otatte selfieitä mun kameralla.

Mites teillä juhlittiin vuosiluvun vaihtumista?
-Eeva

torstai 1. tammikuuta 2015

Parempaa uutta vuotta

Pysähdyin tänään pitkästä aikaa miettimään, että mitä mulle kuuluu. Tajusin, etten oo pariin kuukauteen miettiny koko asiaa ollenkaan. Varmaan siksi, etten oo hetkeen käyny sillä mun hoitajalla, jolla yleensä käyn joka viikko juttelemassa ja miettimässä. Oikeestaan on tehny tosi hyvää välillä vaan elää eikä miettiä niin tarkasti kaiken aikaa miltä nyt tuntuu, entäs nyt, mitenköhän huomenna.


Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata

Nukkuminen on edelleen tosi levotonta ja samalla tokkuraista. Multa saatetaan kysyä, mitä yöllä on tapahtunu tai muuten ihmetellä. Vituttaa vastata siihen, että mä en muista koko yöstä mitään vaikka olisinki ollu ''hereillä''. Oon niin sekavissa ja muistamattomissa olotiloissa. En onneksi sentään oo enää ihan niin sekaisin ku aiemmin, aamuisin ku herään. Sivuaskeleita otan edelleen ku ponkaisen sängystä ylös.


Sama mies ja sama nainen, samanlainen

Kerroin aikaisemmin postauksessa, jossa kirjoitin isästä, että en ikinä saanu anteeksipyyntöä. Jouluaattona sain sen. Olkoon tämä siis samalla se kuuluisa ''joululahjapostaus'', koska tämä oli mun paras joululahja ikinä. Kysyin isältä että haluaako se lukea tekstin jonka oon siitä kirjottanu. Se luki sen ja sanoi sen jälkeen, ettei tunnista itteänsä tuosta tekstistä ja että se on tosi pahoillaan siitä mitä se on mulle tehny. Sanoin, että en mäkää sitä enää siitä tekstistä tunnista, ihan eri mies nykyään. Halattiin ja oltiin onnellisia siitä, että meillä on nyt kaikki hyvin.

Kun suljen silmät, kuulen huudon: juokse!

Autokoulu edistyy ja kortti pitäis olla taskussa kuukauden-parin sisällä. Maksoin just laskusta ensimmäisen erän, 600 euroa. Ahdistavaa ajatella, että ne numerot mitä siirtelen tililtä toiselle, ei oo mun. Opintolaina. Joo, elämäni ''halvin'' laina mitä tuun ikinä saamaan, kaikki on aina neuvoteltavissa ja sovittavissa ja niin edelleen. Ahdistaa se silti käyttää rahoja jotka ei oo mun, jotka joudun kumminkin vielä hankkimaan takaisin.

Oon kattonu vierest miten junnu kasvo mieheks, turtuneet kasvot ku huumeet vei mielen

Oon onneksi päässy eroon siitä tavasta, että seuraan painoani ja kirjaan ylös syömisiäni. Toisin sanoen oon syöny viimeaikoina niin paljo kaikkea paskaa (joo, joulukiloja eehehhe t. radiotoimittajat) etten varmaan olisi edes jaksanu kirjoittaa niitä. Peilikuva ei miellytä ja paino ahdistaa, vaikkei mua niinkään numerot kiinnosta. Lohtusyöminen on vissiin tehny jonku comebackin. Tai sit mä vaan yksinkertaisesti tykkään syödä, ilman mitää sen filosofisempaa syytä... Jonki sortin itsekuri olis taas kova sana.

Parempaa uutta vuotta.
-Eeva

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hiukset ennen ja jälkeen & MIKÄ VITTU SUN LEUKAA VAIVAA?

En oo taas hetkeen blogissa julkassu mitää ulkonäköön liittyvää asiaa. Siispä sitä tulee postauksellisen verran niin ei taas hetkeen tarvi! Oon viimeksi varmaan maaliskuulla höpöttäny blogis tästä operaatio hiustenkasvatuksesta. Aikaisemmin päässä keikkunu keesi alkoi polttaa hermoja, joten tilalle kasvatin tuon olkapääpituisen karvaisen raadon. Kasvattamiseen meni about puoli vuotta, mutta nyt vuoden jälkeen en enää jaksanu. Niinku kuvasta näkyy, ne ei sopinu mulle mitenkää ja kaiken lisäksi ne oli aina korkkiruuvilla varsinki niskasta josta en itse niitä taivu suoristamaan. Latvat oli kans tosi huonos kunnos ja pää näytti pallolta sivulla roikkuvien hiusten takia.
Lopputulos: Niskasta lyhyt petolinnun perse. Huomattavasti helpompi, kevyempi ja vähätöisempi malli. Enkä näytä enää ihan niin paljon kehitysvammaiselta 12-vuotiaalta. Plussaa näissä on myös se, että näitää voi laittaa monella eri tavalla. Kestää vaan taas hetken totutella miten nää saa kuivattua malliinsa ja miten näitä käsitellään. Niinku kuvista näkyy, en osaa vielä laittaa näitä ilman että pää on täynnä epämääräisiä töyhtöjä. Instagramiin (@ievablogi) lisäilinki kuvan näistä parturin laittamana heti liikkeestä ulos asteltuani.

Pakko tähän väliin muuten mainostaa teille Kurikkalaisille (miksei muillekin) lukijoilleni mun luottoparturia, Kauneushoitola & Parturikampaamo Lumon Heidiä! Aina onnistuneet hiustenleikkuut ja muutenki hyvä palvelu. Hintaa tällä hiusten muodonmuutoksella oli 30€. Ja ei, tämä ei oo minkään sortin yhteistyöpostaus eikä mulle makseta tästä. Kunhan kehun hyväksi kokemaani palvelua.

Tarkkanäköisimmät anonyymit oliki jo varmaan kirjottamassa kommenttia noista sivuprofiilin kuvista, että mikä vittu sun leukaa vaivaa. Onhan siinä aina ollu pillu keskellä naamaa ja muutenki koko leuka näyttää niinku se olis lekalla lyöty kasaan. Huomasin itekki vasta näistä kuvista, kuinka selkeästi tuo oikeasti näkyy. 

Tiedustelin hammastarkastuksen yhteydessä viime syksynä oikomisen mahdollisuutta pitkin vittuja sojottavien etuhampaiden takia. Samassa yhteydessä selvis röntgenkuvista, että mun leuka on n. 1,5cm väärässä asennossa (liian takana) ja se pitää leikata. Papereissa lukee traumaattinen syväpurenta ja nielun ahtaus. Rupesin vasta siinä vaiheessa miettimään, että eikö se tosiaan oo normaalia että alahampaat osuu kitalakeen joka on aina verillä, niska ja leukaperät on aina jumissa, välillä tuntuu että tukehdun kieleeni ja purenta/syöminen on toisinaan tosi hankalaa ja kivuliasta.

Mitä tää sitte tarkottaa käytännössä? ''Lyhyesti'' selitettynä: Varsinainen hoito alkaa tammikuussa 2015, kun multa poistetaan leikkauksessa kaikki neljä viisaudenhammasta kerralla, nukutettuna. Parantumisaikaa on noin kuukausi, jonka jälkeen mulle alotetaan oikomishoito. Suomeksi sanottuna joudun siis pitämään niitä saatanan schoolgirl-ratakiskoja (tunnetaan myös nimellä hammasraudat, kyllä tällaiset) about 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen mun leuka voidaan leikata. Leikkaus tehdään todennäköisesti kesällä/syksyllä 2016, kun oon just syyskuussa täyttämässä 20. En edes yritä selittää miten se leikkaus tarkalleen ottaen tehdään kun en itsekään ymmärrä, mutta joka tapauksessa viisaudenhampaiden kohdalta napsaistaan molemmilta puolilta joku kohta poikki, siirretään leukaa tarvittava määrä eteenpäin ja leukaan tulee ruuvit viisaudenhampaiden paikoille. Tän jälkeen joudun pitämään rautoja vielä ainakin toiset 2 vuotta.

Semmonen kiva ''pieni'' monen vuoden operaatio. Oon siihen kuitenki valmis lähtemään, koska ensinnäki mulle riittää yks pillu haarovälis, en tarvi toista naamas ja niskakivuistaki olis kiva päästä eroon. Purenta saattaa myös vaikuttaa mun nukkumiseen (joka siis on muutenki huonoa ja mulla on siihen lääkitys), joten tottakai se olis plussaa jos seki osa-alue korjaantuis. En edes halua tietää kuinka idiootilta näytän hammasrautojen kanssa, mutta ainaki voin heittää sitte hassunhauskaa ''oon niin vitun rautaanen akka että hampaatki on metallia'' -läppää. Ja se perinteinen lihamylly-/oksasilppurisutkautus on varmasti kans luvassa.

Mitäs tykkäilette uudesta letistä? Pilluleukaisia kohtalotovereita? Anyone?
-Eeva