keskiviikko 17. joulukuuta 2014

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hiukset ennen ja jälkeen & MIKÄ VITTU SUN LEUKAA VAIVAA?

En oo taas hetkeen blogissa julkassu mitää ulkonäköön liittyvää asiaa. Siispä sitä tulee postauksellisen verran niin ei taas hetkeen tarvi! Oon viimeksi varmaan maaliskuulla höpöttäny blogis tästä operaatio hiustenkasvatuksesta. Aikaisemmin päässä keikkunu keesi alkoi polttaa hermoja, joten tilalle kasvatin tuon olkapääpituisen karvaisen raadon. Kasvattamiseen meni about puoli vuotta, mutta nyt vuoden jälkeen en enää jaksanu. Niinku kuvasta näkyy, ne ei sopinu mulle mitenkää ja kaiken lisäksi ne oli aina korkkiruuvilla varsinki niskasta josta en itse niitä taivu suoristamaan. Latvat oli kans tosi huonos kunnos ja pää näytti pallolta sivulla roikkuvien hiusten takia.
Lopputulos: Niskasta lyhyt petolinnun perse. Huomattavasti helpompi, kevyempi ja vähätöisempi malli. Enkä näytä enää ihan niin paljon kehitysvammaiselta 12-vuotiaalta. Plussaa näissä on myös se, että näitää voi laittaa monella eri tavalla. Kestää vaan taas hetken totutella miten nää saa kuivattua malliinsa ja miten näitä käsitellään. Niinku kuvista näkyy, en osaa vielä laittaa näitä ilman että pää on täynnä epämääräisiä töyhtöjä. Instagramiin (@ievablogi) lisäilinki kuvan näistä parturin laittamana heti liikkeestä ulos asteltuani.

Pakko tähän väliin muuten mainostaa teille Kurikkalaisille (miksei muillekin) lukijoilleni mun luottoparturia, Kauneushoitola & Parturikampaamo Lumon Heidiä! Aina onnistuneet hiustenleikkuut ja muutenki hyvä palvelu. Hintaa tällä hiusten muodonmuutoksella oli 30€. Ja ei, tämä ei oo minkään sortin yhteistyöpostaus eikä mulle makseta tästä. Kunhan kehun hyväksi kokemaani palvelua.

Tarkkanäköisimmät anonyymit oliki jo varmaan kirjottamassa kommenttia noista sivuprofiilin kuvista, että mikä vittu sun leukaa vaivaa. Onhan siinä aina ollu pillu keskellä naamaa ja muutenki koko leuka näyttää niinku se olis lekalla lyöty kasaan. Huomasin itekki vasta näistä kuvista, kuinka selkeästi tuo oikeasti näkyy. 

Tiedustelin hammastarkastuksen yhteydessä viime syksynä oikomisen mahdollisuutta pitkin vittuja sojottavien etuhampaiden takia. Samassa yhteydessä selvis röntgenkuvista, että mun leuka on n. 1,5cm väärässä asennossa (liian takana) ja se pitää leikata. Papereissa lukee traumaattinen syväpurenta ja nielun ahtaus. Rupesin vasta siinä vaiheessa miettimään, että eikö se tosiaan oo normaalia että alahampaat osuu kitalakeen joka on aina verillä, niska ja leukaperät on aina jumissa, välillä tuntuu että tukehdun kieleeni ja purenta/syöminen on toisinaan tosi hankalaa ja kivuliasta.

Mitä tää sitte tarkottaa käytännössä? ''Lyhyesti'' selitettynä: Varsinainen hoito alkaa tammikuussa 2015, kun multa poistetaan leikkauksessa kaikki neljä viisaudenhammasta kerralla, nukutettuna. Parantumisaikaa on noin kuukausi, jonka jälkeen mulle alotetaan oikomishoito. Suomeksi sanottuna joudun siis pitämään niitä saatanan schoolgirl-ratakiskoja (tunnetaan myös nimellä hammasraudat, kyllä tällaiset) about 1,5-2 vuotta. Sen jälkeen mun leuka voidaan leikata. Leikkaus tehdään todennäköisesti kesällä/syksyllä 2016, kun oon just syyskuussa täyttämässä 20. En edes yritä selittää miten se leikkaus tarkalleen ottaen tehdään kun en itsekään ymmärrä, mutta joka tapauksessa viisaudenhampaiden kohdalta napsaistaan molemmilta puolilta joku kohta poikki, siirretään leukaa tarvittava määrä eteenpäin ja leukaan tulee ruuvit viisaudenhampaiden paikoille. Tän jälkeen joudun pitämään rautoja vielä ainakin toiset 2 vuotta.

Semmonen kiva ''pieni'' monen vuoden operaatio. Oon siihen kuitenki valmis lähtemään, koska ensinnäki mulle riittää yks pillu haarovälis, en tarvi toista naamas ja niskakivuistaki olis kiva päästä eroon. Purenta saattaa myös vaikuttaa mun nukkumiseen (joka siis on muutenki huonoa ja mulla on siihen lääkitys), joten tottakai se olis plussaa jos seki osa-alue korjaantuis. En edes halua tietää kuinka idiootilta näytän hammasrautojen kanssa, mutta ainaki voin heittää sitte hassunhauskaa ''oon niin vitun rautaanen akka että hampaatki on metallia'' -läppää. Ja se perinteinen lihamylly-/oksasilppurisutkautus on varmasti kans luvassa.

Mitäs tykkäilette uudesta letistä? Pilluleukaisia kohtalotovereita? Anyone?
-Eeva

perjantai 5. joulukuuta 2014

Itsetehdyt kananugetit

Nähtyäni alapuolelle upotetun Mad Cookin pulunugettijakson, ei mulle oo paljo kauppojen kananugetit (a.k.a teurasjätepallerot) maistunu. Siispä sain joskus vuosi sitten loistoidean että miksipä niitä ei voisi tehdä itse kanafileestä, jossa ei pitäisi olla tappavia myrkkyjä ja kusisen koiven paloja ainakaan niin paljon. Tänään vittuuntuneena ja nälkäisenä pakastinta kollatessani spottasin pari pakettia maustamattomia kanafileitä. Siitä se ajatus sitten lähti.


Itsetehdyt kananugetit

800g naturel-kanafileitä
n. 5-7dl öljyä
3 kananmunaa
Korppujauhoja
Vehnäjauhoja
Suolaa, curryä

Marinadi:

Öljyä
Sweet chili -kastiketta tai paholaisen hilloa
Sitruunamehua
Mausteita (itse käytin curryä, suolaa, grillausmaustetta ja pippuria)

■ Sekoita marinadin värkit keskenään, mausteita saa olla reilusti. Laita kokonaiset kanafileet marinoitumaan, varmista että marinadia on tasaisesti jokaisessa fileessä. Muista sotkea paita ja keittiön kaapinovi.
■ Anna marinoitua vähintään 6 tuntia, mieluiten yön yli. Itse olin malttamaton ja marinoin 4 tuntia. Lopputulos oli aika mauton. Tämän vaiheen voi toki myös skipata ostamalla valmiiksi marinoituja fileitä.
■ Ota fileet huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistuksen aloittamista.
■ Leikkele fileet karkeasti paloiksi, jätin omani melko suuriksi. Makuasia.
■ Ota kolme lautasta: ensimmäiseen vehnäjauhoja, toiseen kananmunat (riko rakenne haarukalla, lisää suolaa) ja kolmanteen korppujauhoja, curryä ja suolaa.
■ Uita kananpaloja ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Pyyhi käsiisi takertunutta kananmunajauhomössöä housuihisi ja manaa sen jälkeen, että tästä se äiti varoitteli pienenä.
■ Kuumenna öljy kattilassa (tietysti myös friteerauskeitin käy jos sellaisen joku äveriäs sattuu omistamaan...). Oikean lämpötilan voi kokeilla esimerkiksi palalla vaaleaa leipää. Jos leivänpala kelluu ja ruskistuu nätisti, öljy on riittävän kuumaa.
■ Laske kuumaan öljyyn varovasti kuorrutettuja kananpaloja esimerkiksi reikäkauhaa apuna käyttäen. Älä laita kattilaa liian täyteen niinkuin minä.
■ Kypsennä kunnes pinta on kullanruskea ja rapea. Tarkista kypsyys halkaisemalla yksi nugetti keskeltä.
■ Laita lautasen päälle talouspaperia ja nostele nugetit reikäkauhalla paperin päälle. Tiputa yksi lattialle ja naura koiralle joka syöksyy pudonneen nugetin perään kuin se olisi viimeinen oljenkorsi elämään.
■ Tarjoile esimerkiksi perunamuusin ja valkosipulidipin kanssa.
■ Tarkastele lautasella ollutta öljyistä paperia ja pode morkkista rasvaisen ruuan mättämisestä.
■ Lohduttaudu sillä, että se rasvahan imeytyi siihen paperiin eikä sun elimistöön. Yeah right.


Nauttikaa roskaruuanhimostanne!
-Eeva

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan

Taas vaihteeksi jääny turhia, sekalaisia kuvia dumppaamatta tänne. Jotku onki jo kyselly, että mitä mulle kuuluu ku en oo blogia päivitelly. Vastaus on niin tylsän yksinkertainen, kuin ''ei mitää uutta tai ihmeellistä''. Ku ei mulle oikeestaan kuulu mitään uutta tai ihmeellistä. Opintolainan sain haettua ja tänään alotin autokoulun. Kortti pitäis siis olla taskussa alkuvuodesta. (Liitä tähän hauska läppä siitä, kuinka liikenne ei oo turvallinen paikka kenellekään enää sen jälkeen.)
Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät saattaa huomata, mulla paloi käpy totaalisesti Flickr:iin, joten vaihdoin kuvapalvelimen takaisin huomattavasti helpompaan picasawebsiin. Laatuhan siinä kuvilla kärsii, mutta en kyllä jaksa välittää ku ei nämä kuvat muutenkaa oo mitää huippulaadukkaita taideteoksia.
Taidokkaasti kuorrutettu isänpäiväkakku. Onnistuin räjäyttämään pursottimesta sen koko helvetin pursotuspään tuonne kyrvän muotoisen kermavaahtomöykyn sisälle.

Isänpäivää tuli vieteltyä kotoisasti perheen kesken. Oli ihanaa pystyä halaamaan ja onnittelemaan isää pitkästä aikaa. Mulle nakitettiin myös ''maljapuheen'' pitäminen. Olisin halunnu sanoa yhtä sun toista, mutta jostain syystä en kyenny siihen. Tyydyin vain toteamaan ''hyvää isänpäivää, eiköhän syödä jo'', vaikka olisin halunnu jaaritella paljon pidempään siitä, kuinka isä on oikeasti tärkeä ja rakas.
Kas tässä esimerkkejä siitä, miltä näyttää lopputulos kun yritän leikkiä huippuvalokuvaajaa kuvaamalla kuuta ja tähtiä. Ja kyllä, jälkimmäisessä kuvassa tosiaan on tähtiä, ei salamalla kuvattu huoneeni paskainen lattia. Kyllä se siitä, vielä joskus? Inspiraatio hukassa enkä edes tiedä mitä teen ku mulle isketään kamera käteen. Varsinkaan tällä ''bloggaajan inhokkisäällä'' (josta kaikki huippubloggaajat valittaa ku on liian pimeetä asukuvien ottamiseen) ei juuri innosta kameran kans heilua ku joka ikisestä kuvasta tulee tasaisen harmaa ja tylsä.

Seuraavaksi lähtee ulkoasu muokkaukseen, älkää saako hepulia jos sivu näyttää (taas jälleen kerran) kummalliselta!
-Eeva

torstai 16. lokakuuta 2014

Kaikki hyvin

Mitä mulle kuuluu? Ihan ok, ei mitään uutta. 



Paitsi että. Nykyinen lääkitys (ketipinor) pitää mut tokkurassa. Koulu menee päin persettä, koska en oo aamuisin ajokunnossa lääkkeiden takia. Todellisuudentaju on välillä ihan vitun heikko. En tunne mitään. Tai sitten tunnen pelkkää kipua. En edes tiedä mitä narkkariveljelleni kuuluu. Valheita valheiden perään. Alzheimerista kärsivä mumma ja dementoitunut paappa asuvat kahdestaan omakotitalossa. Mumma ei enää tiedä mikä päivä tänään on ja se käy joka päivä kaupasta hakemassa kissanruokaa. Kivut on sietämättömiä, toisinaan en pääse edes sängystä ylös ja käveleminen on puhdasta helvettiä. Työnarkomaanivanhemmat on ihan loppu. Ei nekään ihan oikeasti kaikkea jaksa. Mun yöpöydänlaatikko on niinku 90-vuotiaalla muorilla. Täynnä erilaisia pilleripurnukoita ja laatikoita. Punaisia kolmioita ja varoitustekstejä. Ja nyt - kirsikkana kakun päällä. Joudun ottamaan pari tonnia opintolainaa eikä mulla ole muita vaihtoehtoja.

Joko nyt saa sanoa, että ''mä en vittu jaksa enää''?  Että mä haluan kuolla? Oonko mä oikeutettu siihen? No en tietenkään. Pitäishän mulla vähintään olla syöpä (mistä tuota tietää, magneettikuvaus on parin viikon päästä), ebola, seittemäntoista itsemurhayritystä ja puoli sukua tukehtunu Putin-juustoon. Paitsi ai niin, nythän mä unohdin kokonaan kehitysmaiden lapset ja teiniäidit. Saatana.



Onks pakko vaikkei taho?
-Eeva